Suomen Agilityliiton valmentajakurssi 2014-15 alkoi tänään.
Ensimmäisenä päivän anti kiteytyy sanontaan "valmentajakurssin tarkoitus on luoda seuroille apuvälineitä koirakon valmentamisesta pennusta huippukoirakoksi".
Kurssi ei siis ole pelkästään hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä.
Opimme hieman valmentajan arvoista, kouluttamisesta ja oppimisesta
Keskustelimme myös mm. opetuksen omistajuudesta ja opettajan uudesta roolista, passiivisesta aktiiviseksi.
Vertailimme agilitya koulumaailmaan ja löysimme paljon yhteistä ja mm. senkin, että ryhmätyö o kertolaskua, ei yhteenlaskua.
Saimme pohdittavaksi ajatuksen "Tietämättömiä opettaa lopputulos", mikä tarkoittanee sitä, että itse oppimisprosessi ei ole lainkaan tärkeä, vaan se, mikä on oppimisen tulos ja kääntäen, itse oppimispolku on jo saavutus.
Loppuillan ryhmäydyimme valtavan positiivisen kouluttajan ohjauksella, söimme ja saunoimme.
27.9.2014, lauantai
Tänään oli vuorossa valmentajan etiikka. Valmentajalla tulee kouluttajaa enemmän olla henkilökohtainen suhde koulutettavaansa.
Todettiin myös, että parhaat kouluttajat pitää löytyä alkeistasolta.
Lajianalyysia ja mm. suoritusten tallennuksen esittelyä käyttäen apuna mm. videokameraa ja editointiohjelmia.Taidon oppimisen vaiheet tulivat tutuksi ja sekin, että iällä ei ole väliä "vanhakin lihas oppii".
Aerobisen ja anaerobisen energiantuotannon opit testattiin käytännössä Pyynikin harjujen nousuissa ja laskuissa juoksemalla ensin 1600 metriä omalla peruskestävyystasolla, minkä jälkeen verestä mitattiin maitohappotaso.
On näköjään todella vaikea juosta riittävän hiljaa, koska tasoni oli
2.2, vaikka sen olisi pitänyt olla tuolla tasolla alle kahden.Sitten kiristettiin vauhti hieman alle maksimisykkeen ja juostiin samamatka uudelleen. Maitohappotaso oli tällä kertaa vauhtikestävyyden vaatimalla tasolla, eli tasan 3. Lopuksi riuhtaistiin täysivauhtinen 800 metriä, oma maksimisyke oli 185 ja maitohapot aika lailla kympissä, mikä on ihan hyvä arvo.
Tässä vaiheessa on pakko verrata "hitaasti juoksemista" laulamiseen:
Ei ole kummoinenkaan taito laulussa tuutata täysillä ja ehkä seiskan laulunumerolla melko puhtaastikin, mutta laulaminen hiljaa (pianissimo) siten, että vire ja äänen puhtaus eivät kärsi, ovat taitavan laulajan ominaisuuksia. Yleensäkin dynamiikan hallinta erottaa laulussakin jyvät akanoista.
Loppuilta meni esteopetuksen tekniikoitten plussien ja miinusten analysoinnissa. Käsite "takaperin matalalta vemputtaen" oli tekniikka, jota en ainakaan itse ollut koskaan harjoitellut.
27.9.2014, sunnuntai
Tänään perehdyimme mm. oppimistyyleihin, oppimisen edellytyksiin ja mielekkääseen oppimiseen.
Kaivelimme esiin myös oppimisen esteitä ja oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.
Oppimistyyli on tapa, jolla oppii parhaiten.
Onko oppiminen konkreettinen kokemus vaiko abstrakti käsitteellisyys?
Teimme testin, jolla pyrittiin selvittämään, millainen oppija olet, mutta minulle ei ainakaan selvinnyt, mikä minun oppimisen tyylini on.
"Male brain: on the left side, there is nothing right and on the right side there is nothing left"
Kuulimme myös Villen kertoman eläinsadun, jossa sorsa menetti räpylänsä.
Sitten pääsimme kiihkeään asiaan, eli lajiosaamiseen ja ohjaaviin elementteihin. Näistähän on tunnetusti paljon eri mielipiteitä ja koulukuntia. Totesimme, että yhtä ainoaa ideologiaa tai tyyliä ei ole.
Voisin verrata tätä viikonloppunakin kuultuun teoriaan, että me emme voi määritellä sitä, mistä koira palkkautuu, se on koiran itsensä päätettävissä. "Omistajaohjausta" voi toki harjoittaa.
Valmentajakaan ei voi ajaa käärmettä pyssyyn ja määrätä koulutettavalleen noudatettavaksi yhtä ideologiaa ja tyylisuuntaa, mutta työkalupakissa on oltava sen verran hardwarea, että ei jää kädettömäksi etsittäessä ratkaisua koulutettavan tilanteisiin.
Sitten jaettiin suuren kaaoksen vallitessa lajikohtainen etätehtävä. Kannattaisikohan seuraavalla kerralla miettiä tehtävänantoa hieman edeltä käsin, ettei meininki olisi tehtävänannon aikana kuin syyrialaisella basaarilla?
Sitten pääsimme fysiikkaosuuden etätehtävään ja sitä kautta Piip -testiin.
Voisin omakohtaisesti sanoa, että testi meni hieman mönkään, koska minun piti huudella sykelukemia minuutin välein ja kun yritin saada mittarin näytöstä selvää, rytmini sekosi ja kun vielä jouduin toistamaan juuri huutamani, olin ihan hukassa ja keskeytin, vaikka mielestäni minulla olisi mielestäni ollut vielä voimia jatkaa.
Kuten agilityssakin, rytmin säilyttäminen on erittäin tärkeää.
Esittelin testin heti maanantaina uudelle treeniryhmälleni, eikä kahden viikon päähän suunniteltu viikkotreeniä ennen pidettäväksi suunniteltu testi herättänyt kovinkaan suurta vastarintaa. Tarkoitus olisi ainakin kolmesti puolessa vuodessa pitää tasontarkistus.
No comments:
Post a Comment