Oppimispäiväkirja 2.jakso

28.11.2014

2. lähijakso alkoi suurin piirtein Ville Liukan saatteella"Pienimmällä vaivalla suurin hyöty", minkä käsittääkseni muistelen liittyneen oppimispäiväkirjaan käytetyn resurssin optimointiin.

Marko Malvelan luentojen aiheena oli "Urheilijasta valmentajaksi" sekä "Yksilöurheilijasta joukkueurheilijaksi". Voisi jopa melkein sanoa, että en ollut luennon aiheen tiimoilta aivan mukavuusalueellani, mutta yritin kovasti löytää punaisen langan.
Luento alkoi esimerkillä, jossa koira ja kissa spontaanisti leikkivät ja toisena esimerkkinä oli, kun jääkarhu yhytti koiravaljakon ja koira osasi heti "lyödä leikiksi" ja osoittamalla vaaralliselle vastustajalle, että se ei halua mitään pahaa, vain leikkiä. Leikki ja pelaaminen on yhteinen kieli niin eläin- kuin ihmismaailmassakin.

Sen jälkeen jatkettiin valmentamiseen modernin ja postmodernin valmentamiskulttuurin analysoinnilla. 1700-luvulla kehittynyt modernismi pyrkii diagnosoimaan ja määrittelemään hoitokeinot, kun taas 1950-luvun postmodernin valmentamisen keskeisimpiä ajatuksia on valmennettavan vapaus ajatella. Postmodernismiin liittyy merkittävästi filosofi nimeltä Michel Foucault.

Postmodernismi asettaa ongelman uuteen paikkaan, mikä käsittääkseni koiran koulutuksessa tarkoittaa yleistämistä ja luennolla mainittua rutiinien rikkomista. Modernistinen maailma on kone, tai urheilumaailma, jossa pitää liikkua, kun taas postmoderni maailma on systeemi, mikä toisin sanoen tarkoittaa sitä, että postmoderni maailma on taideteos, kuten elämäkin. Taidemaailmassa, kuten elämässäkin voi tehdä muutakin kuin kaavamaista suorittamista.

Modernistinen maailma on instituutio joka laittaa lapset oppimaan, kun taas postmoderni maailma opettaa lapset ymmärtämään.

Valmentamiseen liittyy läheisesti testaaminen, mikä on vallan väline. Testaamisella voi valmentaja kiistattomasti osoittaa valmennettavalle, että tämä on joko edistynyt tai sitten ei. Ankkureita pitää pystyä myös rikkomaan. Määriteltiin myös termi "ankkuri", mikä esim. jääkiekkovalmentajalla tarkoittaa maalin kehikoihin lyöminen mailalla kentälle saapuessa ja juomapullosta naukkaaminen. Telinevoimistelijalla se on magnesiumiin pyyhityillä käsillä hevosen hankaaminen rutiininomaisesti ja agilitykisaajilla kisapaikalle saapumisen rutiinit.

Käsiteltiin myös ihmisen identiteetin tason suhdetta toiminnan tasoon. Identiteetin tasoon kuuluvat uskomukset, arvot ja se mikä on tärkeää. Toiminnan taon elementtien tulisi heijastua identiteetin tasolle, mutta jossakin vaiheessa identiteetin tason asiat alkavat vaikuttaa toiminnantasoon. Sen vuoksi identiteetin tason asioihin ei kannattaisi paljoa puuttua.

Jos sisäistin oikein, ongelmissa ei kannata etsiä syitä vaan seurauksia. Sitten eroteltiin eri valmennettavien tyypit: - tosiasiakas - kertoja - vierailija Tosiasiakas on yleensä se, joka tekee aina täysillä ja haluaa rahoilleen vastinetta, kertoja on se, jolle tapahtuu aina kaikkea ja syy on aina muissa ja vierailija voisi agilitymaailmassa rinnastaa "sunnuntaiagilitaajaan".

Kymmenen tuhatta tuntia ja niskalaukaus" jäi minulta hieman auki, mutta käsittääkseni se liittyy harjoittelun määrään ja lopputulokseen.

Abstarktiin ajatteluun pääsimme John Vaillantin "The Tiger" kirjan kautta. Kirjassa pohditaan Amurintiikerin suhdetta elinympäristöönsä ja metsästäjiin.

Myöskään koira ei ole pelkkä "Behavioristinen BlackBox -kone", vaan silläkin on kyky abstraktiin ajatteluun, kuten kirjan tiikerillä kerrottiin olevan.
Täytyykin laittaa kirja lukulistalle.

Agilitymaailmassa ei kannata tyytyä vain kehumaan joko ohjaajaa tai koiraa, kannattaa kehua myös ohjaajan ja koiran suhdetta.
Valmentajan kannattaa kysyä: "Milloin sinä olet parhaimmillasi koirasi kanssa". Epäviralliset kisat ovat erityisen tärkeitä valmennettavien suhteen luomisen paikkoja.

Lopuksi määriteltiin termi "liittyminen", mikä alkukansoilla tarkoittaa yhteyttä saaliiseen, kuten saaliseläimelle uhraaminen tarkoittaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofian_maailma
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Vaillant
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://en.wikipedia.org/wiki/Zone_of_proximal_development

29.11.2014

Päivä alkoi Anu Saikku-Bäckströmin luennolla pennun ja urheilukoiran anatomiasta ja vammoista -tai ainakin sinne suuntaan sisältö viittasi.
Huolimatta aiheen runsaasti alan erikoissanastoa sisältävästä asiasta,, luento oli hyvin mielenkiintoinen, sillä kukapa ei olisi oman koiransa hyvinvoinnista kiinnostunut -jopa enemmän kuin itsensä.

Agilityvalmentajalla on tärkeä rooli erottaa, kuka treenaa hupiharrastajana, kuka harrastuskoiran kanssa ja kuka tähtää huipulle ja sovittaa valmennusmenetelmänsä tästä perspektiivistä katsottuna.

Melko lailla samassa suhteessa ohjaajien tietotasokin kasvaa, mutta myös voisi olettaa, että kunnianhimon myötä voi tapahtua turhaa riskinottoa koiran kasvatuksessa ja treenaamisessa.
Valmentajalla on iso vastuu koiran terveydestä, niin treenien suunnittelussa kuin valmennettaviensa "opastamisessa".

Kasvavan koiran vammoista ja kasvun häiriöistä puhuttiin paljon ja todettiin, että pienet koirat, joilla on massaa vähän, pärjäävät hyvin jopa dysplasian kanssa.

Koiran liikkumista kannattaa seurata ja kaikki poikkeamat noteerata, erityisesti 5-12 kk ikäisen toistuvat ontumiset kannattaa tutkia.

Kasvavalle koiralle ei suositella "pakotettua" liikuntaa ennen kuin kasvurustot ovat sulkeutuneet.

Pakotettu liikunta kattaa agilityssa hyppykorkeudet, kontaktitreenit, toistuvat käännöt ja pujottelun.

Liian nopeasti kasvavan koiran rustot eivät ehkä ehdi kehittyä riittävän hyvin, joten ruokinnalla on merkitystä, kuten ravinnelisilläkin.

Agilitykoiran vammoista keskusteltiin ja eri rotujen vamma-alttiudesta. BC on selkeästi vamma-alttein, mutta esim. sheltti ei tule kaukana perässä.

https://www.youtube.com/watch?v=9D_EqdtiayE

Verinäytelöydöksissä tutkitusti on todettu, että agilitykilpailun kesto ja rasitus eivät aiheuta voimakasta fyysistä stressiä treenatulle koiralle.

Koirat ovat mestareita piilottamaan vammansa, joten koiraa kannattaa seurataan, kun se syö, jolloin se ei "näyttele".

KKK eli kylmä-koho-kompressio on tutkitusti edelleen toimivin ratkaisu esim. lihasrevähtymissä, vaikka toisenlaisiakin tutkimuksia on nykyään olemassa.

http://www.kehonhuoltamo.fi/uncategorized/kylman-kaytto-urheiluvammoissa-aika-astua-pois-jaakaudelta/
http://www.caringmedical.com/sports-injuries/rice-why-we-do-not-recommend-it/
http://guardianlv.com/2014/04/ice-age-melting-rice-may-no-longer-be-the-treatment-of-choice-for-injuries/

Pujottelussa olkapäävammainen koira ei vaihda pujottelun puoleiselle jalalle painoa, vaan etenee "tasajalkaa"
https://www.youtube.com/watch?v=tqsc4YMOTaU

Iliopsoastulehduksessa koira tyypillisesti ei ojenna takajalkojaan hypätessään.

Selkävammat saattavat heijastaa raajoihin, joten monesti vikaa etsitään selän sijaan raajoista. Selkä on usein kipeä, vaikka RTG ei näytä mitään.
Spondyloosi on tietyillä roduilla yleistä ja maksikoirilla pujottelu on riski.

Nivelrikkoa aiheutuu raskailla koirilla mm. pysäytyskontakteilla.

Koira kannattaa lämmitellä ja jäähdytellä ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen. Erityisen tärkeää on liikuttaa koiraa kaksi minuuttia kävellen heti suorituksen jälkeen.

Sen sijaan venyttely ennen suoritusta ei ole tarpeen. Itse pidän parin tunnin tauon suorituksen jälkeen ennen lihashuoltoa.
http://koiraseminaarit.blogspot.fi/2011/02/heli-hyytiainen-koiran-lihashuolto.html

Kannuskynsiä ei saa poistaa, koska niillä on tärkeä tehtävä otteen saamiseksi alustaan.
Tällä videolla kohta 1:29 https://www.youtube.com/watch?v=9D_EqdtiayEh

Lopuksi mainittiin kaluston ylläpidon tärkeydestä, esteiden liukkaus sekä ratasuunnittelu.

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua putkien liukkaudesta. Omasta mielestäni hieman ylimitoitettua sanoa kaarevaa putkea liukkaaksi, koska jos putki on kaarella, siinä on poimut, joista koira saa otteen eikä suorassa olevassa putkessa juuri ole kaatumisriskiä.

Musta putki on koiralle hieman hankala havainnoida.

Marko Asellin luento

"Voima on nopeutta ja nopeus on voimaa"
"Nopeus on voimaa, jota taito ohjaa"

Nämä pitkälle teoriaan menevät ihmisen fysiikkaan liittyvät asiat ovat melko vaikeita hahmottaa ja nytkin, vaikka luennolla käytiin useaan kertaan läpi samat asiat, oli vaikea sisäistää, mikä kustakin voiman kehittämisen osa-alueesta olisi sovellettavissa agilityurheiluun.
Asella mainitsi "Testauspäällikkö Haverisen", jolla on hyvin syvälle meneviä analyysejä harjoittelun menetelmistä.
 Luennolta jäkin mieleen lause: "Käytäntö on sitä, että kaikki toimii, mutta kukaan ei tiedä miksi"

Voiman lajit: perusvoima, nopeusvoima, pikavoima, räjähtävä voima. Agilityssa tulisi noudattaa erikoisvoimaharjoittelua, koska laji sisältää paljon suunnanvaihtoja ja spurtteja.
Maksimaalinen nopeusharjoitus on kuitenkin varsin pieni osa kokonaisuudesta.

Nopeusvoima ja maksimivoima yhdistettynä on kontrastivoimaa, joka luennolla jäi hieman epäselväksi.

Nopeusvoimaharjoittelussa submaksimaalinen harjoittelu on tehokkaampaa kuin maksimaalinen koska silloin saadaan tehtyä enemmän toistoja -> palautuminen on tehokkaampaa ja nopeampaa.


Reaktionopeuden määritelmäkin tuli esille: reaktionopeus on kyky reagoida mahdollisimman nopeasti ulkoiseen ärsykkeeseen.

Nopeus on ominaisuus, joka kehittyy pitkään, monissa nopeuslajissa harrastetaan vielä varsin vanhanakin.
Tekniikka - voima - rentous


Luennolla mainittiin Zatsiorskyn (1995) harjoittelun perusteet
1. kuormituksen suuruus
2. spesifisyys
3. vaihtelevuus
4. yksilöllisyys

Yhdellä harjoituskerralla voi treenata useita ominaisuuksia:
1. taito/tekniikka
2. nopeus/nopeusvoima
3. maksimi/perusvoima

Sitten puhuttiin pitkään liikkuvuudesta ja kysyttiin, että milloinka olet viimeksi ollut kyykyssä?
Monen lajin harrastajat eivät siihen edes pysty.

Mistä liikkuvuus otetaan?
- nilkka, mobiili
- polvi, stabiili
- lonkka, mobiili,
- lanneranka, stabiili
- rintaranka, mobiilistabiili

Liikkuvuusharjoittelussa on tärkeää:
- ei kipua
- tasainen hengitys
- rentous
- hengityksen pidättäminen aiheuttaa elimistössä stressivaste, mikä lisää jännitystä

Staattinen venyttely
Verrattiin liikkuvuutta ja venyvyyttä ja todettiin, että hieronta ei ole liikkuvuusharjoittelua ja että staattinen venyttely ei vastaa alkulämmittelyn tavoitteisiin.
- Staattinen venyttely heikentää voimantuottoa, mutta lisää liikelaajuutta.
- Pitkät staattiset venyttelyt eivät sovi alkuvenyttelyyn ja sitä tulee käyttää vasta harjoittelun jälkeen, palautuneeseen lihakseen. 
- Joka tapauksessa staattisen venyttelyn positiiviset vaikutukset kumoavat negatiiviset.
- Miten määritellään, onko lihas kireä vai jännittynyt?


Paras osio Asellin kokonaisuudessa oli fysiikkatreeni ja erityisesti liikkuvuuden osa-alue ja vinkit joilla kuntosaliharjoittelussa saadaan voimaa ja liikkuvuutta lajin harrastajan tarvitsemaan keskivartalon lihaksistoon.

Oppimispäiväkirjan analysointia

Päivän päätteeksi käsittelimme hieman oppimispäiväkirjoja ja katselimme muutamia esimerkkejä.

http://lekman.fi/2012/09/21/jumala-kouluttaja-vai-valmentaja/

Mosstonin opetustyylin spektri

30.11.2014 Tommy Wiren

 

Olen käynyt useammallakin Tommyn luennolla ja ollut mukana workshopeissa, mutta aina näistä saa uutta irti, koska aina tulee uutta asiaa -ja koska itsekin kehittyy ja pystyy omaksumaan uusia asioita.

"Eläimillä on erilainen hierarkia"

Tommy osaa kiteyttää asiata hyvin, kuten että kaikessa pitäisi ottaa huomioon se, että kyseessä on se, mitä eläin oikeasti tekee, ei mitä me oletamme sen tekevän.

Meidän pitää olla valmiita muuttamaan omaa käytöstämme, jos emme voi muuttaa eläimen käytöstä. Ainoa, mitä voimme muuttaa, on oma suhtautumisemme.

Hyvä vertaus on "suku on pahin" -emme voi muuttaa sukulaisiamme.

Tommy sanoi, että kaikesta on tullut nykyään operanttia, mikä tarkoitti kaiketi sitä, että joskus unohdamme klassisen oppimisteorian.

Operantti ehdollistaminen on käytäntöön ehdollistamista, missä tuli esille autokouluvertaus. Autokoulussa on teoriaa, säännöt ja sitten on käytäntö, joka on operanttia oppimista.

Uusien tapojen oppiminen on vaikeinta, viittaa edellä mainittuun omien tapojen muuttamiseen.

Meidän pitää pystyä erottamaan

• geneettinen tapa reagoida vihjeeseen
• opetettu tapa reagoida vihjeeseen

Geneettinen tapa toimia = vietti.
Saaliskäyttäytyminen on vietti.

Esimerkiksi pelko on aina klassista ehdollistumista. Eläimet (koirat) reagoivat hajuihin paremmin kuin katseeseen, eli hajuärsyke on alempi kuin katseärsyke.

 
Ärsykekontrolli

Ärsykekontrollista esitettiin havainnollinen vertaus: koiralle opetetaan kirjaimet, joista saa muodostettua kokonaisen lauseen.

Ärsykekontrolli kiteytettynä tarkoittaa sitä, että eläin ymmärtää vihjeen ja esittää halutun käytöksen aina vihjeen saadessaan, eläin ei esitä käytöstä ilman vihjettä, eläin ei esitä käytöstä saadessaan jonkin toisen vihjeen ja eläin ei esitä jotain muuta käytöstä saadessaan kyseisen vihjeen.

Tunnekorrelaatio

Tunnekorrelaatiosta piirsin kaavion muistiinpanoihini, mutta sen saaminen tähän vaatisi liikaa tekemistä, joten lainaan Tommyn luennon kaaviota selityksineen

http://koiraseminaarit.blogspot.fi/2011/03/tommy-wiren-koiran-kayttaytyminen-ja.html

Vahvisteet 

Vahvisteet ovat koiran toiminnan moottori.
Koira määrittelee itse, mikä sille toimii vahvisteena.
Vahviste on jotain, mikä lisää toimintaa ja se on jotain, mitä koira tavoittelee.

Ruoka on primäärivahviste (hyvä sellainen) ja vinkkinä kerrottiinkin, että koiran voi syöttää treenissä, sen pitää tehdä toitä saadakseen palkkansa.

85% ongelmista koiran kouluttamisessa johtuu

• ajoituksesta
• vahvistetiheydestä
• kriteeristä

Kaikkein vaikeinta on ajoitus, eli oikea-aikainen vahvistaminen (vrt. naksutin), klassisesti sanottuna, sitä saa mitä vahvistaa.
Pitää myös olla kriteeri, mitä vahvistetaan.

Keskusteltiin myös siitä, että monessa agilityyn liittyvässä, vaikka meidän pitäisi saada koiralle lisää vauhtia, tavoitellessamme kriteeriä ja varmuutta, me itse asiassa hidastamme koiran vauhtia (esim. kontakteilla "luukuttaminen").

Leikkiminen toimii hyvänä vahvisteena, mutta sen heikko puoli on, että sitä on vaikea saada ärsykekontrolliin.
Leikki pitäisi aina olla ohjaajan hallinnassa, ohjaaja aloittaa leikin ja ohjaaja myös lopettaa sen. Lelu jää ohjaajalle. Leikin oikea-aikainen lopettaminen on tärkeää viretilan kannalta.

Leikki yleensä kiihdyttää -varsinkin pallon heitto. Ruoka nielee jännitystä.

Palkkion suunta on 50% vahvistamisesta

Ympäristö kouluttaa:

positiiviset metodit toimivat hyvin, jos ympäröiviä ärsykkeitä ei ole.

Sammuttaminen toimii parhaiten, kun käytös on tuore.
Luopuminen on poispäin suuntautuvaa käytöstä

Rankaisu
Eläin määrittelee itse, mikä sille on rankaisu.
Se ei opeta oikeaa tapaa toimia.
Kukaan ei tiedä, mitä on käytös "EI" tarkoittaa siis, että ei ole olemassa verbiä "ei".

Älä sekoita rankaisua ja väkivaltaa toisiinsa.
Rankaisu eläimen kouluttamisessa tarkoittaa toiminnan vähentämistä.


Yleistäminen

Tee käytöstä kaikissa niissä paikoissa, joissa aiot pyytää käytöstä

"Kysy koiralta, mitä se osaa"

• faktat eläimeltä
• mielipiteet ihmiseltä

KOULUTTAMISESSA VAIKEINTA ON YKSINKERTAISTAMINEN

Rauhoittuminen on "älä tee mitään" -käytöstä.

Eläimet eivät ole koskaan väärässä. Jos koira ei toimi:

• häiriö
• koulutus on kesken

Kouluttajan tulee:

• pystyä muuttamaan ajatteluaan
• harjoitella mekaanisia taitojaan (palkkaus)
• harjoitella välineiden käyttö (naksutin)
• tietää tarkalleen, mitä haluaa
• oppia näkemään käytöksia (shaping)
• osata ennakoida

Kouluttajan tulee tietää, milloin pitää lopettaa treeni. Karhun kouluttamisesta esimerkki ison kiven siirtämisen opettamisesta: kun karhu ei jossakin vaiheessa enää viitsinyt motivoitua tekemiseen, todettiin, että se oli treenin aikana siirtänyt kolme tonnia kiveä ja väsynyt.

Edesauta siis ja nopeuta koulutuksia välineillä. Jos suurta tarkkuutta ei tarvita, eliminoi välineet.
"Ei mopolla mahdottomiin"

Kouluttajan tulee aina treenin jälkeen pystyä kysymään itseltään: "olenko parempi nyt kuin aloittaessani"

Lopuksi saimme mielenkiintoisen tehtävän ketjuttamisesta kotiin viemisiksi.